Johanna


Olen omakohtaisesti kokenut hyvinvoivan työyhteisön taian. Olen kokenut myös oireilevan työyhteisön ja oman uupumisen. Nämä jopa samassa työpaikassa, aiemmin tässä elämässä. Työhyvinvointi on häilyvä ja elävä ominaisuus, johon vaikuttavat monet asiat.

Parhaimmillaan olen kokenut olevani lähes julkkis palattuani pienen tauon jälkeen tuttuun ja rakkaaseen työyhteisöön. Olen antanut ja vastaanottanut iloisia hymyjä, olen lähettänyt ja vastaanottanut terveisiä ja hyviä toivotuksia, olen ollut kiinnostunut kollegoistani ja minusta on kiinnostuttu. Olen halannut, itkenyt ja nauranut niin, että mahanpohjasta ottaa. Olemme tavanneet kollegoiden kanssa vapaa-ajalla ja järjestäneet yhteisiä kekkereitä. Olemme tunteneet toisemme ja puhaltaneet yhteen hiileen, jotta saamme tehtyä parhaamme työssämme. Minusta on ollut ihanaa päästä töihin.

Pahimmillaan olen kokenut olevani väsynyt ja kiukkuinen sekä töissä että kotona. Olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa tehdä töitäni yhtä hyvin kuin olen aiemmin jaksanut, tai että aikani ei riitä työn tekemiseen kuten haluaisin sitä tehdä. Minusta on tuntunut, että työtäni ei arvosteta. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen ärsyyntynyt työstäni, työkavereideni tai sidosryhmien toimintatavoista tai vaikka aamun ruuhkasta. Minua on harmittanut, etten jaksa jutella kollegalleni ruokatauolla, vaan olen hautautunut puhelimeeni. Minua on harmittanut, että huono tuuleni on tarttunut myös tiimikaveriini. Töihin meneminen on ollut kuormittavaa ja ahdistavaa.

Oman kokemukseni mukaan työhyvinvoinnin saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vaaditaan työtä koko työyhteisöltä esimiehiä myöten. Paras tilanne on, kun päästään ylläpitämään hyvää oloa. Toki tilanne voi äkillisen kriisitilanteen tai muutosten seurauksena muuttua ja joudutaan jo näkemään enemmän vaivaa hyvinvoinnin eteen. Toimenpiteet työhyvinvoinnin edistämiseksi tulisi miettiä sopiviksi kulloiseenkin työyhteisöön ja sitouttaa kaikille. Nopeita vinkkejä työhyvinvoinnin edistämiseksi voi lukea esimerkiksi täältä. Työhyvinvoinnista löytyy yllin kyllin faktaa ja tietoa muualtakin internetin ihmeellisestä maailmasta.

Oivalsin jossain vaiheessa, että kun kiitän kollegoitani kuluneesta työpäivästä päivän päätteeksi, huomioin heidän työpanoksensa ja kiitän myös itseäni hyvin tehdystä työstä. Ajattelin, että näin koko tiimi voi lähteä töistä hyvillä mielin ja palata seuraavan kerran motivoituneina työmaalle. Toivottavasti myös kollegani ovat kokeneet tämän hyvinvointia edistävänä ja yhteisöllisyyttä luovana eleenä.

Työn arvostaminen onkin yksi osa hyvinvoivaa työyhteisöä. Toisen työtä on helpompi arvostaa, kun ymmärtää hänen työpanoksensa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Olisi myös hienoa, jos työyhteisön jäsenet tuntisivat toisensa ja toistensa toimintatavat. Tämä mielestäni lisää ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä, auttaa sietämään satunnaisia huonoja hetkiä ja kehittää yhteisön oman huumorin. Mielestäni paras paikka tutustua toisiinsa on fyysisen työympäristön ulkopuolella, tällöin ihmisillä on tapana rentoutua ja antaa enemmän itsestään. Erilaisia tehtäviä, leikkejä ja pulmia voidaan asettaa ratkaistavaksi ja auttaa näin yhteistyön alkuun.

Myös yritys voi ilmaista arvostavansa työntekijöidensä työpanosta. Joillekin tulospalkkio toimii riittävänä kannustimena, mutta on ihmistyyppejä, joille pelkkä rahallinen hyöty ei riitä. Sanallista kiitosta kaipaavat lähes kaikki, ja ketkä ovatkaan parempia yrityksen sanansaattajia kuin esimiehet. Ja kun halutaan viedä sanat teoiksi, voidaan hyödyntää kaikkea mahdollista yrityksen kerran viikossa tarjoamasta hedelmäkorista henkilöstön kiitosjuhlaan. Mikäli haluaa, voi tässäkin käyttää luovuuttaan. Minusta kuitenkin tärkeintä on se, että esimiehet ja työntekijät kokevat kuuluvansa samaan työyhteisöön ja toimivat omalla osaamisellaan sekä työyhteisön hyväksi että yhteistä päämäärää kohti.

Kaikesta huolimatta muistelen mielummin hyviä kuin huonoja hetkiä ja vaalin niitä. Kun te haluatte luoda yhdessä muistoja, me autamme mielellämme.